tiistai 29. tammikuuta 2019

Opiskelu oikeustieteellisessä


Tänään olisi vuorossa postaus, joka ei liity millään tavalla kosmetiikkaan! Ajattelin kertoa teille mihin käytän noin 80% hereilläoloajastani. Luku saattaa tuntua hurjalta ja toki on myönnettävä ettei aivan jokainen päivä mene samalla kaavalla, mutta arkipäivät ja toisinaan myös viikonloput, juhlapyhät ja lomat menee pitkälti tämän saman rytmin mukaan. Nimittäin opiskeluiden kanssa painiessa...

Tänään valaisen teille hiukan opiskelua oikeustieteellisessä. Tämä saattaa aiheena kiinnostaa myös monia kevään yhteishaun lähestyessä. Minulla on taskussa jo hallintotieteiden kandidaatin tutkinto, mutta missään vaiheessa opintoja ala ei tuntunut omalta. Siinä vaiheessa viimeistään, kun piti alkaa miettiä syventäviä opintoja ja gradun tekoa, iski rimakauhu. En todellakaan pysty työstämään niin isoa projektia aiheesta, joka tuntuu niin vastenmieliseltä. Oikis oli ollut haaveena kauan. Puolitoista vuotta sitten käänsinkin ohjauspyörän aivan toiseen suuntaan, irtisanoin työpaikan ja muutin Turkuun aloittaakseni täysipäiväiset avoimen yliopiston opinnot. Väylän kautta on mahdollista hakea opiskelupaikkaa ja tämä onkin minulla tähtäimessä. Avoimessa yliopistossa opinnot ovat maksulliset ja nyt vajaa kahden vuoden jälkeen laskin, että minulla on mennyt kurssimaksuihin yli 2000 euroa. Aika hurja summa, jolla olisi päässyt vaikka maailmanympärysmatkalle, mutta pidän tätä henkilökohtaisena unelmana, tavoitteena ja suurena saavutuksena mikäli läpäisen haun ja pääsen viralliseksi opiskelijaksi, joten raha ei tässä vaiheessa merkitse mitään.


Monet väittävät oikiksessa opiskelemisen olevan rankkaa, yksinäistä ja tylsää. Kaksi ensimmäistä allekirjoitan, mutta viimeisestä olen eri mieltä. Toki ympäristöoikeuden kaavoitusta koskevien kirjojen läpi kahlaaminen voi tuntua kuolettavan tylsältä (ja sitä se onkin 😂) mutta pääosin olen nauttinut opinnoista ja jokainen päivä kirjojen ja tapausten parissa on jotain, mitä suorastaan odotan. Oikeustiede on alana sellainen, että mikäli sitä jaksaisi, on asioista oikeasti oltava kiinnostunut. Opiskelu on raskasta, sillä pääsääntöisesti luettavaa per kurssi on vähintään 1000 sivua, joskus enemmänkin. Prosessioikeuden kurssilla materiaalia taisi olla 1500 sivun edestä. Tenteissä ei pärjää, jos pääsäännöt ja poikkeukset ei ole hallussa, toisinaan on osattava myös hyvin nippelitietoa. Siksi en vaivaudu edes menemään tenttiin, mikäli en ole ehtinyt kahlata lukea kaikkia kirjoja huolella läpi. Tenteissä voi olla soveltavia juridisia case tapauksia, monivalintaa (harvoin) ja yleensä paljon esseitä.

Opiskelu on myös muista tieteenaloista poikkeavaa siinä, että se on hyvin yksinäistä. Luentoja on vähän ja niilläkään ei ole pakko käydä. Jotta ehdit saada kaiken materiaalin haltuun, se vaatiin aivan hitosti kovaa lukemista ja sitähän ei kukaan voi tehdä sinun puolesta (voispa). Siitä huolimatta, että luen päivittäin vähintään 7 tuntia ja joskus päivät venähtävät 11 tuntiin, minulla ei ole mitään huonoa sanottavaa opiskelusta oikiksessa. Aiheet ovat tosi kiinnostavia ja monista oikeudenaloista oppii myös omaan elämään hyödyllisiä tietoja. Olenpa päässyt jo ystäviä ja sukulaisiakin auttamaan juridisten ongelmien ratkaisemisessa. Niiden myötä saan aina uutta innostusta palata kirjojen ääreen, sillä tiedän että tämä on se mitä työkseni haluan todella tehdä.



Moni varmasti miettii, miten tällaista tahtia ja opiskelumäärää jaksaa. Välillä tuntuu ettei jaksakaan. Kaamosaika on pahinta, kun väsyttää koko ajan ja silti pitäisi yrittää pysyä lukuvauhdissa mukana. Minä olen pian suorittanut kolmen vuoden opinnot kahdessa vuodessa, joten tahti on kova ja väylähaussa kaikista hakuun hyväksyttävistä kursseista on saatava vähintään 3 arvosanaksi eli hyvät tiedot. Se ei ole helppo saavutus ja olenkin istunut tenttien uusinnoissa useita kertoja korottamassa pisteen päähän jäänyttä arvosanaa. Se vasta hajottaa ja kovasti, mutta virheistä oppii ja uudella lukukierroksella materiaaleista löytää aina jotain uutta mitä ei muistanut tai osannut. 

Olen kehitellyt itselle oman oppimistyylin. Se on ollut välttämätöntä, sillä aika ei riitä materiaalien useampaa kertaa lukemiselle. Teen aina omat kattavat tiivistelmät jokaisesta kurssikirjasta, tulosta valmiit prujut ja alleviivaan ja teen muistiinpanoja vielä omiin tiivistelmiini. Näitä on sitten helppo kerrata, mikäli tentin joutuu uusimaan. Tiivistelmät ovat aiheesta riippuen muutamista kymmenistä sivuista vajaaseen sataan sivuun. Siinä riittää lukemista silti ja olenkin joutunut tekemään lukusuunnitelman kalenteriin, johon merkkaan päiväkohtaisen lukutavoitteen. Muuten on mahdotonta pysyä kyydissä. Aiheet ovat kuitenkin todella kiinnostavia, joten kova opiskelu ei haittaa. Oikis on siitä hyvä koulutus, että tulevan juristin on tiedettävä kaikista oikeudenaloista jotain. Siksi ensimmäiset kolme vuotte opiskellaan vain perusteita eli jokaisesta oikeudenalasta on oma kurssi, missä käsitellään sen alan pääsääntöjä ja yleisiä oppeja. Sen jälkeen oman kiinnostuksen mukaan on mahdollista käydä syventäviä kursseja joistakin oikeudenaloista, mutta koulutuksen tarkoitus ei ole saada sinua varsinaisesti erikoistumaan vain yhteen oikeudenalaan. Koulutus on siis laaja ja tästäkin johtuen sitä opiskeltavaa asiaa on paljon. Kaikkein antoisimpia ovat hetket, kun pääset konkreettisesti soveltamaan oppimia asioita erilaisten case tapausten avulla tai pohtimaan miksi Korkein oikeus on ratkaissut tapauksen niin kuin on ratkaissut.

Avoimen opinnot ovat opettaneet minulle paljon. Ensisijaisesti opiskelutekniikkaa, mutta ehkäpä tärkein oppimani asia on se, että unelmien eteen on valmis tekemään töitä. Tämä työnteko on kestänyt kohta kaksi vuotta ja toivon, että virallisesti opiskelupaikka aukeaa tänä keväänä, mutta jos ei, niin avoimen opinnot jatkuvat vielä ensi vuonnakin. Välillä on mielenkiintoista kuulla ulkopuolisten pohdintoja ja kommentteja siitä, miten kukaan jaksaa tällaista ja eikö olisi ollut vain helpompaa valmistua alalta, jossa oli kaikki jo melkein valmista. Varmasti olisikin, mutta näiden kahden vuoden aikana olen ollut sata kertaa onnellisempi kuin edellisessä opinahjossani viettämieni vuosien aikana ja koen, että se on minulle merkityksellistä. 

Mistä sinä olet onnellinen just nyt?
3 kommenttia on "Opiskelu oikeustieteellisessä"
  1. Tää oli super mielenkiintoinen postaus :)! Oon ite kolmannen vuoden lukiolainen ja ens vuonna kun kirjotan neljään vuoteen olis tarkotus hakea (ekaa kertaa) oikikseen. Se on ollu haaveena jo useemman vuoden mutta silti välillä kyseenalaistan sen ja mietin että onko se just se mitä haluan tehdä. Se miten kuvailit opiskelua kuulosti kyllä tosi hyvältä ja sai mut taas vähän motivoituneemmaks ja uskomaan enemmän siihen et toi se mitä mäkin haluan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että olet kiinnostunut oikeustieteestä! Se on hyvin monipuolinen ja kiinnostava tieteenala ja yleensä hakiessa kyllä tietää onko tiedekunta sinua varten. Jos sinusta yhtään tuntuu siltä, että oikis kiinnostaa niin kovasti töitä pääsykoekeväänä ja opiskelupaikka voi olla sinun :)

      Poista