keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Matka Meksikon halki osa 1 ~ Puerto Morelos


Heippa!

Tänään ei puhuta kosmetiikasta vaan matkailusta, joka on mulle toinen hyvin rakas harrastus. Aina kun on ylimääräistä rahaa, varaan matkan johonkin uuteen mielenkiintoiseen kohteeseen. Viime talvena kävimme miehen kanssa omatoimi matkalla Meksikossa ja halusin kirjoittaa siitä myös blogiin, sillä monilla on kovasti ennakkoluuloja Meksikoa kohtaan. Postauksen tekeminen on venynyt hävettävän kauan (tiedän...) mutta nyt on vihdoin matkakuvat koneella ja Suomen helteisessä säässä onkin paras hetki muistella viime talven ihanaa reissua. Tulen julkaisemaan Meksin reissusta muutama osaisen postaussarjan, sillä muuten postaus venyisi hallitsemattomiin mittoihin. Joten postaussarjassa tulen kuvien kautta kertomaan teille minkälainen oli minun reissuni Meksikossa. Kaksi viikkoa, viisi kaupunkia olkaa hyvät.




Matkamme alkoi keskellä synkintä marraskuun puoliväliä. Olimme varanneet matkalle valmiiksi vain meno-paluu lennot sekä hotellit kaupungeista joissa olimme suunnitelleet yöpyvämme. Muuta emme olleet etukäteen varanneet tai tarkemmin suunnitelleet mitään. Toki olimme valmiiksi tutkineet mitä haluaisimme tehdä, mutta päätimme katsoa aina tilanteen mukaan mitä milloinkin tehdään tai missä käydään, joten valmis runko oli olemassa mutta suunnitelmat olivat väljät ja joustavat. 

Matkaa varatessa törmäsin toistuvasti ystävien ja sukulaisten epäileviin kommentteihin siitä, onko Meksikoon turvallista matkustaa ja miten uskaltaisimme liikkua siellä länsimaisina turisteina paikallisten julkisilla busseilla. Pakko sanoa, että minua jännitti kyllä itseäkin, mutta olin lukenut netistä niin paljon kommentteja siitä että varovaisuudella pärjää jo pitkälle, joten ajattelin meidän jotenkin aina pärjäävän. Heti alkuun voin sanoa, että Meksiko on varsin turvallinen maa ainakin turistikaupungeissa. Jukatanin niemimaa elää matkailusta, joten poliiseja ja armeija miehiä kiväärit olalla näkee ihan joka kadun kulmalla ja jopa rannalla partioi mönkkäri poliiseja 5 minuutin välein. Koko matkan aikana emme kohdanneet mitään turvattomuutta, levottomuutta, varkauksia tai epämääräisyyksiä vaikka liikuimme vaikka ja missä. Toki Meksikon keskimaassa ja pääkaupungin ympäristössä on edelleen huumekartelli sotia ja levottomuutta, joten siellä liikkuvan kannattaa olla varovainen. 

Lennot meillä oli suoraan Helsingistä Cancuniin ja lennot kestivät noin 12 tuntia. Lento oli pitkä ja se on ainoa miinus näissä kaukokohteissa. Cancunin kentällä koneesta ulos astuessa meitä tervehti lämmin tuulahdus, joka oli todella miellyttävä. Ilmassa ei ollut lainkaan sellaista määrää kosteutta kuin esimerkiksi Thaimassa, joten ilma ei ollut painostavaa tai tukalaa. Pidinkin Meksikon ilmastosta heti ensi hetkestä lähtien!



Cancun on valtavan suuri kaupunki Jukatanin niemimaan kärjessä ja se on tunnettu jenkkien Kanariana, jossa on valtavia hotellikomplekseja ja bilemestoja. Meitä ei yhtään kiinnostanut sellainen ja olimme jo alunperin päättäneet, että lentokoneesta suoraan suuntaamme bussilla puolen tunnin ajomatkan päässä olevaan rauhalliseen kalastajakylään Puerto Morelokseen lepäämään ja toipumaan aikaerosta muutamaksi päiväksi. Lentokentältä saikin helposti ja edullisesti napattua paikallisen bussiyhtiön ADOn ykkösluokan bussin ja liputkaan eivät olleet kovin kalliit. Busseja kulkee usein ja ne ovat ilmastoidut ja siistit (melkein siistimmät kuin suomalaiset bussit). Meitä hiukan jännitti se, osaammeko jäädä oikealla pysäkillä pois, mutta kuski onneksi kuulutti aina pysäkit ja poismeno olikin näin tosi helppoa. Tosin Puerto Moreloksen "linja-autoasema" oli ison valtatien vieressä huoltoaseman reunalla eli bussi käytännöss parkkeerasi melkein keskelle tietä ja siitä piti sitten yrittää sukkuloida tien reunaan bussien ja kuorma-autojen tööttäillessä ympärillä. Hengissä sitä onneksi siitäkin selvittiin.




Meillä oli aivan ihana hotelli heti merenrannalla ja ensimäiset kaksi päivää olimme vain rennosti rannalla ja kävelimme hiukan kaupungilla. Meri ja rannat on Meksikossa aivan täydellisiä. Roskia ei ole missään (toisin kuin Aasiassa) ja vesi on niin kirkasta että se näyttää suoraan täydelliseltä postikorttimaisemalta. Oli aivan ihanaa vangita ne maisemat mieleen ja sydämeen, koska juuri meri oli yksi niistä asioista joihin Meksikossa rakastuin. Enkä yhtään ihmettele, että Jukatanin niemimaa on niin suosittu lomakohde! Voin nimittäin paljastaa, että koko niemimaa oli super kaunis ja rantakaupungit hipoivat täydellisyyttä valkoisine hiekkoineen ja turkosine aaltoineen. Kuten etelässä yleensä, aurinko nousee aikaisin ja laskee noin kuudelta illalla, jonka jälkeen ulkona on säkkipimeää. Amerikkaan päin matkustaessa aikaero oli puolellamme, sillä nousimme ilman herätyskelloja normaalisti viiden -kuuden aikaan ja ehdimme useana aamuna nähdä auringonlaskun rannalla riippumatossa keinutellen. Se rauha oli täydellistä ja veteen taivaalta syöksyvät pelikaanit saivat väkisin hymyn huulille. Elämä tuntui niin huolettomalta ja ymmärrän täysin, miksi meksikolainen kulttuuri on niin iloisen kuplivaa mutta samalla niin huoletonta. Sen onnellisuuden nimittäin sai tuntea joka aamu auringonsäteisiin herätessä samalla kun söi aamupalaa lintujen visertäessä puiden oksilla ja latino musiikin soidessa rannalla.


Meksikolainen ruoka oli jotain miltä odotin paljon. Tortillat kuuluvat nimittäin myös vakio herkkuihin Suomessa. Mutta mitä huijausta olen Suomessa kokenutkaan! Meksikolaiset tortillat eivät olleetkaan suomalaisia variaatioita salaatilla ja jauhelihalla höystettyjä nähneetkään ja muutenkin makumaailman oli aivan erilainen, mutta 1000 kertaa parempi kuin mihin Suomessa olen tottunut. Faktahan on, että tortilla tyyppisiä ruokia Meksikossa on miljoona eri variaatioilla. On burritoa, quesadillaa, nachoja, tacoja ja vaikka sun mitä. Aluksi menikin muutama päivä opetellessa mikä on mitäkin. Mutta ne maut, voi pojat. Ne ruuat oli niin hyviä, että jos vatsalaukkuni olisi ollut ääretön, olisin vain voinut syödä. Kaikissa ruokapaikoissa näiden lettusten kanssa tarjoiltiin mustaa paputahnaa, johon kuului dipata rapeiksi paistettuja maissilastuja. Mausteet ja kastikkeet oli niin mahtavia että vaikka en yleensä tulisesta ruuasta erityisemmin pidä, niin meksikossa lorauttelin milloin mistäkin pullosta erilaisia kastikkeita ruokaan. Meksikoon siis todella kannattaa matkustaa vaikka sen ruuan perässä pelkästään 😛



Itse kaupunkina Puerto Morelos oli pieni. Shoppailumahdollisuuksia ja vilkasta elämää hakevien ei tänne kannata edes tulla. Kävelykatu oli aivan minimaalinen ja sen varrella oli muutamia rantakauppoja sekä ravintoloita. Tämä kaupunki ei siis varsinaisesti ole mikään turisti kaupunki, vaikka rannalla paljon hotelleja onkin. Rantakaduilla nimittäin asuvat myös ihan paikalliset, toisin kuin monissa muissa Jukatanin niemimaan rantakohteissa. Nimensä mukaisesti kaupunki on kalastajakylä ja aamuisin miehet lähtivät veneineen kalaan ja illalla ravintoloissa nautittiin päivän saaliit. Alla olevassa kuvassa esimerkiksi minun ensimmäisen illan ruokani, joka oli juustoinen keitto tarjoiltuna kookos kuoressa. En todella tiennyt mitä tilaan (ruokalista oli espanjaksi) joten yllätykseksi löysin keitosta mustekalan lonkeroita, jättikatkarapuja, puolikkaan kalan sekä kokonaisia näkinkenkiä. Siis sellaisia, joita lapset keräävät etelän lomilla rantavedestä. Siinä meinasin nauruun tikahtua kun ongin niitä keitostani ja yritin rikkoa kuorta saadakseni simpukan kuoren sisältä. Eksotiikkaa ihan riittävästi ensimmäiselle illalla. Meksikossa kannattaa tosiaan varautua heikkoon englannin kielen osaamiseen. Maa on espanjankielinen ja muu kielitaito on vähän niin ja näin. Käsimerkeillä ja ystävällisellä hymyllä pääsee jo pitkälle.




Puerto Morelos oli täydellinen kaupunki rauhoittumiseen ja ensi kosketuksen saamiseen Meksikosta. Paikallinen ja elämäniloinen kulttuuri tarttuu välittömästi, sillä iltaisin meksikolaiset tapaavat kokoontua kylän keskusaukiolle laulamaan, tanssimaan, pelaamaan, syömään tai vaikka katsomaan elokuvaa jätti screneltä. Yhteisöllisyys huokuu ihmisistä ja kaikki ovat hyvin iloisia. Musiikki raikaa myöhään yöhön ja pikku lapsetkin osallistuvat ilakointiin. Ensimmäisinä päivinä nautin syvästi joka puolella ympärillä kuuluvasta latino banjomusiikista, mutta kahden viikon jälkeen korvani oksensivat jo jatkuvaa ympärillä kuuluvaa melua ja aloin jo hiukan ikävöimään suomalaisten hiljaisuutta. Kokemisen arvoinen tämäkin oli ehdottomasti ja pidin musiikista vaikka välillä kaipasinkin sitä omaa rauhaa.



Ensimmäisen kaupungin perusteella pakko sanoa, että Meksiko lunasti ja jopa ylitti mun kaikki odotukset. Ruoka oli hyvää, säät suosi täydellisesti, ranta oli mahtava, hintataso oli edullista ja maisemat oli kohdillaan. Lämpimästi suosittelen Puerto Moreloksessa vierailua, sillä siellä pääsee kokemaan meksikolaista kultuuria aidoimmillaan ilman ylimääräistä turistihössötystä. Mieheni olisi viihtynyt täällä pidempään ja sanoikin jälkikäteen, että jos olisi tiennyt miten ihana paikka tämä kylä oli, niin olisi aivan hyvin voinut jättää jonkun niistä turistikaupungeista väliin ja olla Puerto Moreloksessa muutaman päivän pidempään.


Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! Ensi kerralla matkakertomus jatkuu Playa del Carmenissa, kuullaan 💋

Oletko sinä käynyt tai haaveillut käyväsi Meksikossa?
2 kommenttia on "Matka Meksikon halki osa 1 ~ Puerto Morelos"
  1. Näyttää kyllä mielenkiintoiselta paikalta :). Itse en ole Meksikossa käynyt eikä se kuulunut kohdelistalleni, mutta ystäväpariskuntani kävi siellä viime vuonna ja kehuivat paikkaa kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meksiko on monelle vähän mystinen paikka ja täynnä ennakkoluuloja. Onneksi uskalsin kuitenkin reissuun lähteä, koska kohde oli aivan ihana <3

      Poista